>> Kaivosjaosto >> Syysretki Irlantiin 2002

Kaivososaston syysretki 2002

kuvia syysretkeltä

Kaivos- ja rikastusjaosto tekivät yhteisen syysretken Irlantiin 25.-28.9.2002. Mukaan piti alunperin mahtua vain 30 henkeä, mutta halukkaita ilmoittautuikin paljon enemmän. Kiintiötä onnistuttiin nostamaan 35:een, mutta silti kaikki halukkaat eivät mahtuneet valitettavasti mukaan. Isompaa ryhmää ei voitu retkikohteina oleville kaivoksille kuitenkaan viedä. Ohessa retken kulku pääpuitteissaan.

Keskiviikko 25.8. Tara Mines

Kokoontuminen tapahtui Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja retkelle lähdettiin Finnairin lennolla AY 887 08.10 Dubliniin. Lentoaika ei ehtinyt juurikaan jäykistää jäseniä ja koska kellokin on Irlannissa omaamme tasan 2 tuntia jäljessä niin saavuimme Taran kaivokselle aikataulun mukaan jo klo 11.30 aikoihin. Itse asiassa olimme jopa niin hyvin aikataulussa, että teimme ylimääräisen pysähdyksen ja happihyppelyn The Hills of Tara –nimisellä pyhällä kukkulalla ja muinaismuistomerkillä, ennen kaivokselle menoa. Paikka on vanha sotatanner, tosin hyvin vihreä sellainen.

Taran kaivos sijaitsee Navan:in kylässä noin 50 km Dublinista luoteeseen. Kaivos on aloittanut toimintansa vuonna 1977 ja Outokumpu tuli mukaan Taran kaivostoimintaan osakkaana vuonna 1986. Tänä päivänä kaivos on 100 %:sti Outokummun omistuksessa. Tervetulokomppaniassa olivat mukana paikallisia kotimaisia eli tuotantojohtaja Rauno Pitkänen, kaivososaston päällikkö Kimmo Luukkonen, projektipäällikkö Markus Ekberg ja kunnossapitopäällikkö Pauli Koistinen. Kaivoksen yleisesittelyn ja rättisulkeisten jälkeen jakauduimme suunnilleen jaostojen mukaan kahteen ryhmään. joista toinen suunnisti kaivokseen ja toinen valmistautui rikastamokierrokselle. Vauhdikkaan kaivoskäynnin aikana tutustuttiin mm. murskaukseen, louhoksiin, kauko-ohjauslastaukseen täyttöpatoihin, kunnossapitotiloihin sekä uuteen murskapihaan. Kierroksen jälkeen pakkasimme turvavarusteet henkilökohtaisiin säkkeihimme, jotka otettiin mukaan retken muille kaivosvierailuille ja suuntasimme takaisin Navan:in kylään. Majapaikkana oli Hotelli Newgrange. Illalla nautimme hotellilla Taran kaivoksen tarjoaman runsaan illallisen ja verestelimme Irlantilaistuvien kollegoidemme kanssa kunnon Suomalaisia Vuorimieslauluja. Illallispuheessaan Tara Mines Ltd:n toimitusjohtaja Eero Laatio painotti kaivoksen tuotannollisia haasteita ja kovien tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavaa kovaa työtä ja myös suurta taloudellista panostusta. Tavoitteena on muuttaa koko kaivoksen työtapoja nykyisestä tehokkaampaan suuntaan. Tämän mahdollistaa Euroopan suurin sinkki–lyijy esiintymä, ja sen tehokas käyttö.

Torstai 26.9. Galmoy & Lisheen.

Aikaisin seuraavana aamuna matka jatkui kohti saaren sydänmaita. Päivän ensimmäinen kohde oli vajaan 200 km:n päässä Navanin kylästä katsottuna. Välimatkat eivät kerro koko totuutta, koska tiet ovat varsin kapeita, ja kulkevat kaikkien kylien läpi, ja matkakeskinopeus laskee helposti alle 60 km/h. Matkan varrelle sattui sellaisia jostain syystä hyvin tutun tuntuisia paikkoja kuten Tullamore, Kilbeggan jne. Varsin idyllisiä ja hienoja paikkoja suhteellisen kaukana kaikesta omassa rauhassaan.

The Galmoy Mine
Galmoyn kaivos oli yksityisessä omistuksessa, ja poikkesi tässä suhteessa molemmista muista kohteista. Kaivoksen omistaa irlantilainen yhtiö Arcon International Resources Plc. Kuriositeettina mainittakoon, että kaivosyhtiön enemmistön omistaa tomaattisoseella (Heinz) rikastunut Sir Anthony O’Reilly. Isäntänämme toimi paikan GM Steve Gatley, joka liittyi seuraamme myöhemmin myös illanistujaisissa. Kaivoksen päätuote oli sinkki ja sekundäärituote lyijy. Vuosituotanto oli noin 100 000 tonnia rikastetta, jota varten nostettiin 650.000 tonnia malmia. Tämä oli vajaa kolmannes Taran luvuista. Esiintymä oli varsin lähellä maanpintaa, ainoastaan noin 70 - 100 metrin syvyydessä, joten avolouhinta olisi kenties teknisesti ja taloudellisesti ollut luonnollisin tapa toimia, mutta isäntiemme mukaan se ei ollut edes vakava vaihtehto Irlannin ympäristöviranomaisten mielestä. Maan alle ja aamen. Malmi kulki melko vaakana, joten louhintamenetelmänä käytettiin pääasiassa pilarilouhintaa ja jonkun verran perinteistä täyttölouhintaa. Rikastusprosessi oli pääpiirteissään hyvin samanlainen kuin Tarassakin.

The Lisheen Mine
Viimeinen kaivosvierailukohde oli Lisheenin kaivos, joka oli vierailukohteista nuorin. sen nykyinen omistuspohja on 50/50 suhteessa Ivernia West plc (Irl) ja Anglo American plc (Anglo Base Metals Ltd.). Anglo tosin omistaa myös ison osan Iverniaa ja toimii siis kaivoksen operaattorina. Esiintymä, joka on löydetty vuonna 1990, oli itse asiassa samaa malmiota Galmoyn kanssa. Tuotantomääriltään Lisheenin kaivos asettui lähelle Taraa. Nosto oli hiukan alle Taran eli 1.5 Mton, mutta rikkaamman malmin ansiosta rikastetuotanto oli tällä hetkellä hiukan suurempi n. 300.000 tonnia vuodessa. Metalleiksi laskettuna tämä määrä tarkoittaa noin 200 000 t vuodessa.

Ympäristö- ja turvallisuusasiat olivat keskeiset ja erittäin tiukat. Mainittakoon, että kaivos oli hyvin märkä, pumpattava vesimäärä on 3000 m3/h!!. Yleisesittelyn jälkeen suoritimme normaalit rättisulkeiset ja sukelsimme kukin oman mieltymyksemme mukaiselle kierrokselle. Kierrokset oli suunniteltu jopa niin tarkkaan, että rikastamokierros oli jaettu kolmeen eri ryhmään ja kaivoskierros kahteen ryhmään. Tämähän oli vierailijoiden kannalta ainoastaan hyvä asia.

Kaivoskierrosten päätyttyä majoituimme Kilkennyn kaupunkiin Hotelli Kilkennyyn ja valmistauduimme retken viralliselle illalliselle. Kilkennyn keskustassa ravintola Jacob’s Cottagessa tarjottu illallinen oli maukas ja äänekäs, sillä loppuillasta lauluamme kiri ravintolassa istuva alkuasukasväestö. Äänet käheinä siirryimme illallisen jälkeen vapaalle ”kaupunkikierrokselle”. Kilkennyn pienessä kaupungissa on muhkeat 99 pubia, joista monet tarjoavat perinteistä Irlantilaista elävää musiikkia ja maukasta tummanpuoleista olutta, joten joka makuun löytyi varmasti jotakin.

Perjantai 27.9. Kilkenny

Perjantaille oli varattu kaksi virallista vierailukohdetta: Kilkennyn linna ja St. Francis Abbey Brewery –panimo. Linna oli luonnollisesti varsin sykähdyttävä kokemus, jossa oli helppo aistia menneiden aikojen tunnelmia. Tosiasia oli kuitekin se, että ilmassa oli lievää odotuksen tuntua, koska seuraavana kohteena oli Irlantilainen olutpanimo. Panimokierroksella tutustuimme ensin tekniseen puoleen eli varsinaiseen oluen tai oluiden valmistukseen. Kyseeessä oli vanha Smithwick –suvun omistama laitos, joka oli sittemmin siirtynyt varakkaimmille omistajille. Monelle paikallisen oluen ystävälle oli aikamoinen yllätys, kun isäntämme alkoi esittelemään Budweiser –oluen valmistusprosessia - ilmeni, että ko. panimo valmisti nykyään pääasiassa juuri Budweiseria (99% tuotannosta). Kilkenny olutta pantiin vain kerran kuussa ja Guinnessia ei valmistettu enää lainkaan. Globalisaatiolla on huonotkin puolensa... Maistiaisissa onneksi tarjottiin kaikkia panimoketjun tuotteita ja totesimme, että olut on panimoravintolassa varmasti parhaimmillaan ja tämä toteamus tuli vielä pari kertaa varmistettuakin!

Matka jatkui pitkän Italialaisessa ravintolassa nautitun pastalounaan jälkeen kohti Dublinia, jonne saavuimme hieman suunniteltua aikataulua myöhemmin. Tämä johtui siitä, että pysähdyimme eräälle levähdyspaikalle pariksi tunniksi ihailemaan nummimaisemia. Pysähdykseen vaikutti oleellisesti myös se, että siihen asti hyvin toiminut kulkuvälineemme sanoi työsopimuksensa ikään kuin irti. No, koska lento oli vasta seuraavana aamuna, ei meillä ollut varsinaista kiirettä, ja sitä paitsi ”laivakin oli lastattu”. Bussin vaihdos sujui vauhdikkaasti ja Dubliniin saavuimme iltaseitsemän aikoihin. Myöhästymisestä johtuen jouduimme jättämään suunnitellun Dublinin kieroajelun väliin ja majoittumisen jälkeen siirryimme hotelli Red Cow:sta suoraan jaostojen tarjoamalle illalliselle. Kaivosjaoston ilta nautittiin ravintola Arlingtonissa, aivan Dublinin viihdealueen Temple Bar:in tuntumassa. Illalliselle liittyi myös joukko kollegoitamme Tarasta. Paikan ilmapiiri oli tilaisuuteen sopivan rento ja saimme seurata illallista nauttiessamme myös värikästä ja laadukasta Irlantilaista tanssi- ja lauluesitystä. Illallisen ja esityksen päätyttyä väki siirtyi pienemmissä ryhmissä tutustumaan Dublinin ja nimenomaan Temple Bar:in yöelämään.

Lauantai 28.9

Finnairin lennolle AY 888 klo 10.05 Helsinkiin ehtivät Dublinissakin vietetyn illan ja yön jälkeen kaikki. Aivan kaikki (golfaajat) eivät tosin vielä malttaneet lähteä kotiin Suomeen, mutta se on toinen juttu. Tyytyväisinä astelimme koneeseen ja nokka suunnattiin kohti Helsinkiä, jossa virallinen retkiohjelma sitten päättyi. Retken onnistumisen kannalta oli luonnollisesti oleellista, että pääsimme käymään kyseisillä kaivoksilla. Suurkiitokset tästä kaikille kaivoksille. Ohjelma sujui muutenkin hyvin; aikataulut pitivät eikä mies- tai naistappioita tullut. Koska tulijoitakin oli retkelle hieman enemmän kuin voitiin mukaan ottaa, niin voidaan todeta että matka oli menestys kaikilla mittareilla mitattuna.

Muista että ensi kerralla myös sinä voit olla mukana!

2012 © Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaföreningen r.y     -     palaute