>> Kaivosjaosto >> Syysretki Irlantiin 2002
Kaivos- ja rikastusjaosto tekivät yhteisen syysretken Irlantiin 25.-28.9.2002. Mukaan piti alunperin mahtua vain 30 henkeä, mutta halukkaita ilmoittautuikin paljon enemmän. Kiintiötä onnistuttiin nostamaan 35:een, mutta silti kaikki halukkaat eivät mahtuneet valitettavasti mukaan. Isompaa ryhmää ei voitu retkikohteina oleville kaivoksille kuitenkaan viedä. Ohessa retken kulku pääpuitteissaan.
Keskiviikko 25.8. Tara Mines
Kokoontuminen
tapahtui Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja retkelle lähdettiin Finnairin
lennolla AY 887 08.10 Dubliniin. Lentoaika ei ehtinyt juurikaan
jäykistää jäseniä ja koska kellokin on Irlannissa omaamme tasan 2 tuntia
jäljessä niin saavuimme Taran kaivokselle aikataulun mukaan jo klo 11.30
aikoihin. Itse asiassa olimme jopa niin hyvin aikataulussa, että teimme
ylimääräisen pysähdyksen ja happihyppelyn The Hills of Tara –nimisellä
pyhällä kukkulalla ja muinaismuistomerkillä, ennen kaivokselle menoa.
Paikka on vanha sotatanner, tosin hyvin vihreä sellainen.
Taran kaivos sijaitsee Navan:in kylässä noin 50 km Dublinista luoteeseen. Kaivos on aloittanut toimintansa vuonna 1977 ja Outokumpu tuli mukaan Taran kaivostoimintaan osakkaana vuonna 1986. Tänä päivänä kaivos on 100 %:sti Outokummun omistuksessa. Tervetulokomppaniassa olivat mukana paikallisia kotimaisia eli tuotantojohtaja Rauno Pitkänen, kaivososaston päällikkö Kimmo Luukkonen, projektipäällikkö Markus Ekberg ja kunnossapitopäällikkö Pauli Koistinen. Kaivoksen yleisesittelyn ja rättisulkeisten jälkeen jakauduimme suunnilleen jaostojen mukaan kahteen ryhmään. joista toinen suunnisti kaivokseen ja toinen valmistautui rikastamokierrokselle. Vauhdikkaan kaivoskäynnin aikana tutustuttiin mm. murskaukseen, louhoksiin, kauko-ohjauslastaukseen täyttöpatoihin, kunnossapitotiloihin sekä uuteen murskapihaan. Kierroksen jälkeen pakkasimme turvavarusteet henkilökohtaisiin säkkeihimme, jotka otettiin mukaan retken muille kaivosvierailuille ja suuntasimme takaisin Navan:in kylään. Majapaikkana oli Hotelli Newgrange. Illalla nautimme hotellilla Taran kaivoksen tarjoaman runsaan illallisen ja verestelimme Irlantilaistuvien kollegoidemme kanssa kunnon Suomalaisia Vuorimieslauluja. Illallispuheessaan Tara Mines Ltd:n toimitusjohtaja Eero Laatio painotti kaivoksen tuotannollisia haasteita ja kovien tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavaa kovaa työtä ja myös suurta taloudellista panostusta. Tavoitteena on muuttaa koko kaivoksen työtapoja nykyisestä tehokkaampaan suuntaan. Tämän mahdollistaa Euroopan suurin sinkki–lyijy esiintymä, ja sen tehokas käyttö.
Torstai 26.9. Galmoy & Lisheen.
Aikaisin
seuraavana aamuna matka jatkui kohti saaren sydänmaita. Päivän
ensimmäinen kohde oli vajaan 200 km:n päässä Navanin kylästä katsottuna.
Välimatkat eivät kerro koko totuutta, koska tiet ovat varsin kapeita, ja
kulkevat kaikkien kylien läpi, ja matkakeskinopeus laskee helposti alle
60 km/h. Matkan varrelle sattui sellaisia jostain syystä hyvin tutun
tuntuisia paikkoja kuten Tullamore, Kilbeggan jne. Varsin idyllisiä ja
hienoja paikkoja suhteellisen kaukana kaikesta omassa
rauhassaan.
The Galmoy Mine
Galmoyn kaivos oli yksityisessä
omistuksessa, ja poikkesi tässä suhteessa molemmista muista kohteista.
Kaivoksen omistaa irlantilainen yhtiö Arcon International Resources Plc.
Kuriositeettina mainittakoon, että kaivosyhtiön enemmistön omistaa
tomaattisoseella (Heinz) rikastunut Sir Anthony O’Reilly. Isäntänämme
toimi paikan GM Steve Gatley, joka liittyi seuraamme myöhemmin myös
illanistujaisissa. Kaivoksen päätuote oli sinkki ja sekundäärituote
lyijy. Vuosituotanto oli noin 100 000 tonnia rikastetta, jota varten
nostettiin 650.000 tonnia malmia. Tämä oli vajaa kolmannes Taran
luvuista. Esiintymä oli varsin lähellä maanpintaa, ainoastaan noin 70 -
100 metrin syvyydessä, joten avolouhinta olisi kenties teknisesti ja
taloudellisesti ollut luonnollisin tapa toimia, mutta isäntiemme mukaan
se ei ollut edes vakava vaihtehto Irlannin ympäristöviranomaisten
mielestä. Maan alle ja aamen. Malmi kulki melko vaakana, joten
louhintamenetelmänä käytettiin pääasiassa pilarilouhintaa ja jonkun
verran perinteistä täyttölouhintaa. Rikastusprosessi oli pääpiirteissään
hyvin samanlainen kuin Tarassakin.
The Lisheen Mine
Viimeinen kaivosvierailukohde oli
Lisheenin kaivos, joka oli vierailukohteista nuorin. sen nykyinen
omistuspohja on 50/50 suhteessa Ivernia West plc (Irl) ja Anglo American
plc (Anglo Base Metals Ltd.). Anglo tosin omistaa myös ison osan
Iverniaa ja toimii siis kaivoksen operaattorina. Esiintymä, joka on
löydetty vuonna 1990, oli itse asiassa samaa malmiota Galmoyn kanssa.
Tuotantomääriltään Lisheenin kaivos asettui lähelle Taraa. Nosto oli
hiukan alle Taran eli 1.5 Mton, mutta rikkaamman malmin ansiosta
rikastetuotanto oli tällä hetkellä hiukan suurempi n. 300.000 tonnia
vuodessa. Metalleiksi laskettuna tämä määrä tarkoittaa noin 200 000 t
vuodessa.
Ympäristö- ja turvallisuusasiat olivat keskeiset ja erittäin tiukat. Mainittakoon, että kaivos oli hyvin märkä, pumpattava vesimäärä on 3000 m3/h!!. Yleisesittelyn jälkeen suoritimme normaalit rättisulkeiset ja sukelsimme kukin oman mieltymyksemme mukaiselle kierrokselle. Kierrokset oli suunniteltu jopa niin tarkkaan, että rikastamokierros oli jaettu kolmeen eri ryhmään ja kaivoskierros kahteen ryhmään. Tämähän oli vierailijoiden kannalta ainoastaan hyvä asia.
Kaivoskierrosten päätyttyä majoituimme Kilkennyn kaupunkiin Hotelli Kilkennyyn ja valmistauduimme retken viralliselle illalliselle. Kilkennyn keskustassa ravintola Jacob’s Cottagessa tarjottu illallinen oli maukas ja äänekäs, sillä loppuillasta lauluamme kiri ravintolassa istuva alkuasukasväestö. Äänet käheinä siirryimme illallisen jälkeen vapaalle ”kaupunkikierrokselle”. Kilkennyn pienessä kaupungissa on muhkeat 99 pubia, joista monet tarjoavat perinteistä Irlantilaista elävää musiikkia ja maukasta tummanpuoleista olutta, joten joka makuun löytyi varmasti jotakin.
Perjantai 27.9. Kilkenny
Perjantaille oli
varattu kaksi virallista vierailukohdetta: Kilkennyn linna ja St.
Francis Abbey Brewery –panimo. Linna oli luonnollisesti varsin
sykähdyttävä kokemus, jossa oli helppo aistia menneiden aikojen
tunnelmia. Tosiasia oli kuitekin se, että ilmassa oli lievää odotuksen
tuntua, koska seuraavana kohteena oli Irlantilainen olutpanimo.
Panimokierroksella tutustuimme ensin tekniseen puoleen eli varsinaiseen
oluen tai oluiden valmistukseen. Kyseeessä oli vanha Smithwick –suvun
omistama laitos, joka oli sittemmin siirtynyt varakkaimmille
omistajille. Monelle paikallisen oluen ystävälle oli aikamoinen yllätys,
kun isäntämme alkoi esittelemään Budweiser –oluen valmistusprosessia -
ilmeni, että ko. panimo valmisti nykyään pääasiassa juuri Budweiseria
(99% tuotannosta). Kilkenny olutta pantiin vain kerran kuussa ja
Guinnessia ei valmistettu enää lainkaan. Globalisaatiolla on huonotkin
puolensa... Maistiaisissa onneksi tarjottiin kaikkia panimoketjun
tuotteita ja totesimme, että olut on panimoravintolassa varmasti
parhaimmillaan ja tämä toteamus tuli vielä pari kertaa varmistettuakin!
Matka jatkui pitkän Italialaisessa ravintolassa nautitun pastalounaan jälkeen kohti Dublinia, jonne saavuimme hieman suunniteltua aikataulua myöhemmin. Tämä johtui siitä, että pysähdyimme eräälle levähdyspaikalle pariksi tunniksi ihailemaan nummimaisemia. Pysähdykseen vaikutti oleellisesti myös se, että siihen asti hyvin toiminut kulkuvälineemme sanoi työsopimuksensa ikään kuin irti. No, koska lento oli vasta seuraavana aamuna, ei meillä ollut varsinaista kiirettä, ja sitä paitsi ”laivakin oli lastattu”. Bussin vaihdos sujui vauhdikkaasti ja Dubliniin saavuimme iltaseitsemän aikoihin. Myöhästymisestä johtuen jouduimme jättämään suunnitellun Dublinin kieroajelun väliin ja majoittumisen jälkeen siirryimme hotelli Red Cow:sta suoraan jaostojen tarjoamalle illalliselle. Kaivosjaoston ilta nautittiin ravintola Arlingtonissa, aivan Dublinin viihdealueen Temple Bar:in tuntumassa. Illalliselle liittyi myös joukko kollegoitamme Tarasta. Paikan ilmapiiri oli tilaisuuteen sopivan rento ja saimme seurata illallista nauttiessamme myös värikästä ja laadukasta Irlantilaista tanssi- ja lauluesitystä. Illallisen ja esityksen päätyttyä väki siirtyi pienemmissä ryhmissä tutustumaan Dublinin ja nimenomaan Temple Bar:in yöelämään.
Lauantai 28.9
Finnairin lennolle AY 888 klo
10.05 Helsinkiin ehtivät Dublinissakin vietetyn illan ja yön jälkeen
kaikki. Aivan kaikki (golfaajat) eivät tosin vielä malttaneet lähteä
kotiin Suomeen, mutta se on toinen juttu. Tyytyväisinä astelimme
koneeseen ja nokka suunnattiin kohti Helsinkiä, jossa virallinen
retkiohjelma sitten päättyi. Retken onnistumisen kannalta oli
luonnollisesti oleellista, että pääsimme käymään kyseisillä kaivoksilla.
Suurkiitokset tästä kaikille kaivoksille. Ohjelma sujui muutenkin hyvin;
aikataulut pitivät eikä mies- tai naistappioita tullut. Koska
tulijoitakin oli retkelle hieman enemmän kuin voitiin mukaan ottaa, niin
voidaan todeta että matka oli menestys kaikilla mittareilla
mitattuna.
Muista että ensi kerralla myös sinä voit olla mukana!
2012 © Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaföreningen r.y - palaute