Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaföreningen

>> Kaivosjaosto >> Syysretki Etelä-Ruotsiin 2006

Kaivososaston syysretki 2006

Vuosi 2006 oli taas se vuosi, jolloin jaoston syysretki suuntautui ulkomaille. Tällä kertaa ohjelman focus oli poikkevasti kalliorakentamisen puolella. Strategia vaikutti onnistuneelta ainakin osanottajien määrää katsoessa, sillä osanottajia oli 33. Myös nuoria jäseniä oli saatu kiitettävästi mukaan.

Vierailukohteiksi oli valittu kolme Etelä-Ruotsissa sijaitsevaa tunnelityömaata, mainittakoon vielä, että kahdella näistä töitä tehtiin ilman räjähteitä - mekaanisesti kalliota irroittavien koneiden avulla. Lopuksi oli vielä vierailu Sandvikin murskaintehtaassa Svedalassa.

Torstai 28.9.

(Työ)päivä alkoi aamulennon jälkeen bussimatkalla Lemconin Torbacken-Hede välisen rautatietunnelin työmaalle. Kyseinen tunneli tulee olemaan kaksiraiteinen ja noin kolme kilometriä pitkä. Varsinaisen tunnelin viereen louhitaan lisäksi pakotunneli vahinkojen varalle. Työmaalla meitä vastassa oli kotoisen tuttu oranssi väri telttojen ja kylttien koristeena, uutta sen sijaan oli tunnelin perällä kohdattu keltainen 4-puominen porajumbo.

Tunnelia tehtiin perinteisellä poraus-räjäytys -menetelmällä. Suomesta poiketen injektointi oli vakiotoimenpide ja tämä myös näkyi tunnelissa - seinämien pölykerrokset olivat siellä täällä jopa hieman kosteita. Kauniina yksityiskohtana mieleen jäi loivasti tunnelin suuntaan aaltoileva graniittigneissi.

Matka jatkui kalaravintolan kautta kansainvälistäkin mainetta niittäneelle Hallandsåsenin tunnelityömaalle, jossa saimme kuullaksemme projektin yleisesittelyn ja tutustuimme näyttelyyn. Arvotut 8 onnekasta pääsivät käymään myös maan alla tutustumassa itse TBM-laitteeseen. Tämä työmaa tuli vuonna 1997 kuuluisaksi kun kallion injektoinnissa käytetty Rhoca Gil kaatoi muutaman lehmän ja kosolti pienempiä eliöitä. Työmaa oli ollut muutoinkin vaikeuksissa alusta alkaen, sillä ensimmäinen yritys avoimella tunneliporakoneella (TBM) jumittui jo 13 metrin jälkeen. Poraus-räjäytys -menetelmällä sinniteltiin vielä viisi vuotta vesivuotojen keskellä, ennen kuin pillit laitettiin pussiin kuudeksi vuodeksi.

Työmaa avattiin uudelleen vuonna 2003. Tällä kertaa töihin käytiin uudenlaisella Mixshield-tyyppisellä tunneliporakoneella joulukuussa 2005. Kaverien asennetta täytyi todella ihailla; vaikka kaikki mahdollinen oli mennyt pieleen, he ovat kuitenkin oppineet valtavasti - kantapään kautta. Uuteen hölmöilyyn ei enää ole varaa - paikalliset kuulemma vain odottavat koska työmaalta tulee taas Jobin postia. Toivottakaamme heille onnea, valitun linjauksen kanssa sitä myös tarvitaan.

Ensimmäisen raskaan päivän päätteeksi oli vielä tiedossa ajomatka Malmöön, missä majoituttiin kuninkaallistenkin suosimaan neljän tähden Mayfair-hotelliin ja nautittiin Buffet-illallinen St. Marcus Vinkälläre- nimisessä paikassa (ennen jatkoja).

Perjantai 29.9.

Matkan toisena päivänä vuorossa oli tutustuminen n.1Mrd euron Malmön Citytunnel-projektin näyttelyyn ja työmaahan. Kyseinen tunneli tehdään Malmön keskustan alla kaupungin läpi kulkevalle oikoradalle purkamaan Malmön keskusrautatieaseman ja ratapihan ruuhkia.

Rata porataan TBM-laitteilla kalkki-liitukiveen ja reitille tehdään lisäksi kolme uutta maanalaista asemaa Roadheader-laitteilla. TeeBeeÄmmiä on kaksi kappaletta, molemmat ovat Earth Pressure Balanced -tyyppisiä, eli täysin vedenpainetta vastaan tiivistettyjä. Olennaisin ero näiden ja Hallandsåsenin koneen välillä on irrotetun kiven käsittely, ja tietysti hinta. Hallansåsenin TBM oli yli neljä kertaa näitä kalliimpi (50Meur vs. 12,5Meur).

Lounaan jälkeinen, matkan virallisen osuuden viimeinen kohde oli Sandvik Rock Prosessingin murskaintehdas Svedalan kylässä. Kävelypyrähdyksen varrella tuli vastaan paljon raskaita komponentteja, ja jokunen kokonainenkin karamurskain. Rohkeimmat yrittivät kurkistaa erään käynnissä olevan yksilön kitaan. Toinen tyylikäs laite oli valokaariuuni, jossa heput sulattivat oman mangaaniteräksensä. Yksikin uuni vei sähköä pienen kaupungin verran. Kokonaisuutena paikka jäi mieleen valimon ja konepajan muodossa.

Malmöön paluun jälkeen päivän päätteeksi oli vielä juhlaillallinen Årstiderna-nimisessä ravintolassa, jossa isännille muisteltiin jakaa kunnon kiitokset. Alltså, tusen tack för alla våra besökvärdar och presentationshållare för er tid! (Kiitoksia myös kaikille matkan isännille ja esitelmöitsijöille)

Lauantai 30.9.

Reissun viimeinen päivä oli varattu puhtaasti hauskanpidolle ja shoppailulle, sillä lento lähti vasta puoli kuudelta iltapäivällä Tanskan puolelta Kastrupista. Osa porukasta kiersi Malmön ydinkeskustan veneellä virvokkeita nauttien, jotkut olivat taas keksineet omaa ohjelmaa. Visaa tuli nyt vingutettua ensimmäistä kertaa koko matkan aikana, tosin Finnairin painorajoitus piti tilin tällä erää plussalla. Allekirjoittanut kävi pienemmän porukan kera syynäämässä vielä yhden Citytunnelin työmaan.

Paikallisjunaksi varsin nopea metallinvärinen sukkulajuna vei meidät Öresundin sillan ja tunnelin kautta noin 20 minuutissa Kastrupin asemalle, jossa tyypillisen jonotuksen jälkeen saimme vielä hieman piristystä matkaväsymykseen lennon viivästyttyä Helsinkiläisen sumun takia. Kone kuitenkin saapui melkein ajallaan, ja rullaamaan päästiin vain kymmenen minuuttia myöhässä. Liftoff oli jälleen yhtä hauska kuin ennenkin, ja palasimme jälleen Suomen pimeään syysiltaan.

Ensi vuoden matka tulee perinteen mukaisesti olemaan kotimaassa, mutta bussikokouksen huomion keskityttyä jaoston nimenmuutokseen ohjelmasta ei saatu vielä vihiä. Tuhannen taalan kysymykseksi jäikin, kuinka radikaalin muutoksen uskallamme tehdä? Jääkö kaivosjaosto yhä elämään osana louhinta-ja kaivosjaostoa vai muuntuuko se kokonaan louhintajaostoksi? Toinen kuuma peruna oli Kaivos-ja Louhintatekniikan käsikirjan uudistaminen, mistä kuulemme varmasti lisää jatkossa...

Hyvää syksyn jatkoa toivottaa stipendiaattinne, Aleksis Lehtonen