>> Kaivosjaosto >> Syysretki Sotkamoon 2007
Kaivos- ja louhintajaoston syysretki 2007
Kaivos- ja louhintajaoston perinteinen syysretki 2007 suuntautui Sotkamoon, Suomen tällä hetkellä mahdollisesti vilkkaimpaan kaivannaisteollisuuden keskukseen. Sotkamon alueella on nimittäin useita hankkeita alkamassa, sekä jo toimivia menestyksekkäitä louhoksia. Retkelle lähtijöiden määrä rikkoi kaikkia rajoja, sillä vaikka kutsussa rajattiin lähtijämäärä ensimmäisiin 45 henkeen, saatiin loppujen lopuksi matkalle edustava n.60 hengen vuorimiesjoukkio täynnä tarmoa ja voimaa. Suosio oli siis melkoinen!
Torstai 20.9.2007
Väsymys karisee silmistä. Helsinki-Vantaan lentokentällä vuorimiesten joukkio kokoaa rivejään,
päivittelee kuulumisia ja valmistautuu lähtöön. Kello on 6.20, kun lentokone nousee ja kääntää
nokkansa kohti Kajaania.
Kajaanissa todetaan lennon olleen tasainen ja perille selviytyneiden määrän täsmäävän Helsingistä lähteneiden määrään, lukuun ottamatta yhtä matkalaukkua. Tilanne on siis suhteellisen hyvä ja matka jatkuu. Matkalla Talvivaaran konttorille, nappaamme Katinkullan edestä omatoimisesti Sotkamoon saapuneet lonely riderit. Nyt joukkiomme on täysilukuinen.
Talvivaaran konttorilla saamme kuulla mielenkiintoisen katsauksen alkavan hankkeen tilasta ja sen vaiherikkaasta historiasta. Lisäksi kuulemme (Suomessa) uudesta bioliuotusmenetelmästä, jolla metallit rikastetaan malmista bakteerien avulla taloudellisesti ja ympäristöystävällisesti. Menetelmä saa kuuntelijat esittämään kysymyksiä. Aamukahvia juodessani tunnustan itselleni, etten lainkaan hahmota niin suuria lukuja kuin 340Mt louhintaa tai 450Meur investointeja. Mutta onnekseni en olekaan vielä peloton kaivoksen toimitusjohtaja, jonka hankkeen esiintymät muodostavat yhden Euroopan suurimmista tunnetuista sulfidisen nikkelin varannoista. Olen kuitenkin ylpeä, että joukkiossamme on mies, joka sen kaiken taitaa.
Talvivaaran kaivoksen odotetaan tuottavan nikkelin ohella myös kuparia, sinkkiä ja kobolttia. Kierrämme bussilla laajan Talvivaaran kaivosalueen ja ihailemme poraus-, lastaus-, kuljetus-, ja murskauskalustoa, sekä laajoja bioliuotuskasojen pohjatöitä. Näemme myös koekäytössä olevan bioliuotuskasan, jolla on parin vuoden sisällä todistettu bioliuotusmenetelmän toimivuus Itä- Suomen subarktisissa olosuhteissa. Alueen sekä itse projektin laajuus saa osallistujat huokailemaan ja keskustelemaan kiihkeästi.
Matka jatkuu ja seuraavaksi siirrymme Mondo Minerals:n Lahnaslammen louhos- ja tehdasalueelle, jonka nykyinen päälouhos saadaan louhittua loppuun vuonna 2009. Vierailu alkaa lounaalla ja jatkuu mielenkiintoisella yritysesittelyllä, jonka aikana opimme talkin kulun avolouhokselta rikastamon ja mahdollisesti mikrotalkkitehtaan kautta asiakkaille mm. paperiteollisuuteen. Kuulemme myös, että hommat eivät toki pääty alueella, sillä uusi avolouhos, Punasuo, avataan 2008-2009 ja se tulee jatkamaan tehtaan toimintaa. Tämän jälkeen kierrämme tehdasalueen ja lisäksi ajamme avolouhoksen reunalle ihailemaan sekä itse louhosta, että kauniita ruskamaisemia. Maisemat ovat niin kauniit, ettei edes sade pääse pilaamaan tunnelmaa.
Viimeiseen kohteeseen, Silver Resources :n hopeakaivokselle Taivaljärvelle lähtee tutustumaan aavistuksen pienempi joukkio, sillä osa jää parantelemaan flunssaansa hotellille, ja osalla on jo kiire tutustumaan kylpylän palveluihin. Taivaljärven esiintymä löydettiin tutkimuksissa vuonna 1980 ja alueelle on jo louhittu tutkimus-/ koetunneli 1988–1990, joka valitettavasti oli veden täyttämä. Aiemmin Taivaljärven malmin hyödyntäminen ei ole ollut kannattavaa, mutta nyt hopean hinnan noustua näyttää siltä, että työtä ei ole tehty turhaan. Kuuma kahvi ja munkki maistuivat tihkusateessa, rempseimmät avaavat jo ensimmäiset oluet, samalla kun ahneimmat etsivät malmikasoista kotiinviemisiksi hopeaa. Lopulta me viimeisetkin olemme turvallisesti Katinkullan hoivassa. Ja pääsemme valmistautumaan iltaa varten.
Päivä päättyy perinteikkäästi vuorimiesten nauttiessa hyvästä ruuasta, juomasta ja seurasta. Illallisjuhlien ohjelmasta vastasi menestyksekkäästi ja viihdyttävästi paikallinen oopperalaulajan taustalta ponnistava upeaääninen trubaduuri ja vitsinkertoja.
Perjantai 21.9.2007
Aikaisen aamiaisen jälkeen joukkomme kerääntyy auditorioon. Aamupäivän aikana kuulemme
katsauksia sekä yleisesti kaivosten rahoituksista ja ympäristöasioista, että uusista ja uudelleen
käynnistetyistä kaivoshankkeista. Esiin nousee edelleen alan työvoimapula, etenkin uusien suurien
hankkeiden parissa työskentelevien huoli resurssien löytämisestä. Rekrytointi ei tuota tulosta, vaan
yhä useampi kouluttaa itse työvoimansa. Mutta kuten jo viime vuonna osattiin aavistaa, on Kaivosja
louhintakäsikirjan uudistaminen tullut ajankohtaiseksi ja saamamme tiedon mukaan nyt projekti
on viimein lähtenyt liikkeelle.
Lounaan jälkeen on syysretki saatu päätökseen ja kotimatka voi alkaa. Kun viimeinenkin vuorimies poistuu Helsinki-Vantaan lentokentältä, on aika kääntää katseet kohti ensi vuotta. Minne matka silloin vie, ehkä jonnekin lämpimämpään?
Sateista viis, nauttikaa syksystä, muista katsoa retkeen liittyvät kuvat!
Stipendiaattinne, Mari Teikari
2012 © Vuorimiesyhdistys - Bergsmannaföreningen r.y - palaute